Monivalintatehtävät ja vastaustekniikka

Monivalintojen ratkaiseminen vaatii oikeiden vastausvaihtoehtojen tunnistamista ja tehtävän logiikan ymmärrystä. Eri vastausvaihtoehdot voivat olla hyvin lähellä toisiaan, joten oikea vastaus ei välttämättä ole se, joka ensituntumalta vaikuttaa oikealta.

Tehtävänlaatijat pyrkivät sumuttamaan kokeeseen osallistujia monin tavoin. Ymmärtämällä monivalintojen laatimismallit, voit välttää astumasta tehtäviin piilotettuihin kompiin.

Kokeen ohjeet: Enimmäispistemäärä ja vähimmäispistemäärä

Monivalintoihin vastaamisen taktiikan määrittää kokeen ohjeet ja tehtävänanto, jotka tulee ymmärtää ennen tehtävään vastaamista.

Kokeen ohjeissa kerrotaan, kuinka paljon pisteitä tehtävistä voi saada tai menettää.

Tehtävien 1–4 enimmäispistemäärä on 40 pistettä ja vähimmäispistemäärä -40 pistettä.

Tällainen ohje tarkoittaa, että tehtävässä jaettavat miinuspisteet eivät vaikuta vain tehtävän sisäisiin pisteisiin vaan koko kokeen pisteytykseen. Tällöin ei ole taktisesti järkevää lähteä arvaamaan edes siinä tilanteessa, että yksi tehtävä jäisi kokonaan vastaamatta. Vuodesta 2019 alkaen oikeustieteen valintakokeessa on käytetty tällaista pisteytysmallia, jossa miinuspisteet eivät jää vain tehtävän sisälle.

Ennakolta ei voi tietää, miten pisteitä jaetaan. Vuoteen 2018 asti monivalinnoista jaettavat miinuspisteet jäivät tehtävän sisälle. Monivalintakysymykset oli jaettu kymmenen pisteytettyä kohtaa sisältäviin tehtäviin. Kunkin tehtävän osalta vähimmäispistemäärä oli 0.

Tällaisessa ohjeistuksessa vastaamisen taktiikka on toisenlainen. Mitään tehtävää ei kannata palauttaa täysin ilman vastauksia. Jopa muutamaan kohtaan arvaaminen on parempi taktiikka kuin yhden tehtävän jättäminen täysin tyhjäksi.

Tehtävän enimmäispistemäärä on 10 pistettä ja vähimmäispistemäärä 0 pistettä.

Kokeessa noudatettava pistepolitiikka selviää vasta koetilanteessa. Olennaista on muistaa lukea huolellisesti kokeen ohjeet ennen vastaamista yhteenkään kohtaan.

Kokeen ohjeet: Vastauksen merkitseminen

Monivalintoihin vastataan sähköisessä ympäristössä merkitsemällä oikea vaihtoehto.

Kokeen ohjeissa tai tehtävänannossa on voitu ilmoittaa, kuinka monta oikeaa vastausvaihtoehtoa kuhunkin monivalintakysymykseen on. Yleensä täysin oikeita vaihtoehtoja on vain yksi. On kuitenkin mahdollista, että oikeita vastausvaihtoehtoja on useampia. Tällöin vastaus on yleensä oikein vain, jos sisältää kaikki oikeat vastausvaihtoehdot ilman yhtään väärää vastausvaihtoehtoa.

Jokaiseen monivalintakysymykseen on vain yksi oikea vastausvaihtoehto.

Oikean vastausvaihtoehdon valinnasta palkitaan yleensä yhdellä pisteellä (+1). Jokaisesta väärästä vastauksesta vastaavasti vähennetään yleensä yksi piste (-1). Pistevähennys voi olla myös suurempi tai pienempi. Oikeustieteen valintakokeessa on käytetty myös kahden pisteen vähennystä (-2). Tenteissä tai asianajajatutkinnossa on käytetty myös vain puolen pisteen vähennystä (-0.5).

Vääräksi vastaukseksi tulkitaan kokonaan tai osittain väärien vastausten lisäksi epäselvät merkinnät. Mikäli kysymykseen ei halua vastata, tulee merkitä yleensä merkitä kohta ”ei vastausta”. Tällöin ei varmasti menetä yhtään pistettä. Joissakin kokeissa tyhjät vastaukset voidaan tulkita automaattisesti vääriksi vastauksiksi.

Mikäli hakija ei tee merkintää mihinkään kohtaan (mukaan lukien ”ei vastausta” kohta), vastausta pidetään vääränä ja häneltä vähennetään yksi piste (- 1 piste).

Vuoden 2021 valintakokeessa oli yksi hieman toisella logiikalla toimiva monivalintatehtävä (Tehtävä 4). Kyseisen tehtävän pistepolitiikka erosi muista tehtävistä siten, ettei tyhjiä kohtia tulkittu vääriksi.

Merkitsemättä jättäminen ei vähennä pisteitä (0 pistettä).

Kokeen ohjeet: Vastausten tulee perustua valintakoekirjojen tietoihin ja kokeessa jaettavaan aineistoon

Monivalintojen vastausten tulee perustua valintakoekirjan tietoihin ja näkemyksiin. Jos valintakoekirjassa on jokin tieto esitetty väärin, niin valintakokeessa voi luottaa tuohon väärään tietoon. Tarkoituksellisesti valintakokeessa ei käytetä väärää tietoa. Sen sijaan maalaisjärjellä oikeaa vastausta ei pysty lähtökohtaisesti päättelemään.

Toisinaan monivalinnat voivat perustua kokonaan aineistoon. Tällöin on kyse yleensä lakitekstin luetun ymmärrystä mittaavasta tehtävästä.

Kokeen ohjeet: Vastausvaihtoehdot

Monivalinnoissa on tyypillisesti 4–6 vastausvaihtoehtoa, joita merkitään kirjaimilla (a, b, c ja d) tai (a, b, c, d, e, ja f).

Kysymyksissä osa vastausvaihtoehdoista voi yhdistellä muita vastausvaihtoehtoja. Tällöin oikea vastausvaihtoehto on se, joka sisältää kaikki oikeat vaihtoehdot, eikä yhtään väärää vaihtoehtoa. Vääräksi vastaukseksi tällöin tulkitaan sellainen vastaus, joka sinänsä pitää paikkansa, muttei sisällä kaikkia oikeita vaihtoehtoja, katsotaan vääräksi vastaukseksi.

Tällainen ohjeistus vaikeuttaa oikean vastauksen tunnistamista. Yhden oikean vastauksen löytäminen ei tarkoita, että tehtävään pystyisi vastaamaan. On lisäksi pystyttävä sulkemaan pois se vaihtoehto, että joidenkin vastausten yhdistelmä olisi oikea vastaus.

Oikeustieteellisen alan yhteisvalinta, valintakoe 2021. Tehtävä 2, kysymys 4.

Oikea vastaus kysymykseen on diplomatia, sisäinen tiedustelu ja viranomaisvalmistelussa olevat asiakirjat. Seuraavista vaihtoehdoista vaihtoehto e yhdistää kaikki nämä vaihtoehdot. Näin ollen vaihtoehdosta e saa yhden pisteen. Jos vastaa a, vastaus tulkitaan vääräksi, vaikka diplomatia kuuluu perinteisesti salaiseen alueeseen koskien hallinnon julkisuutta.

Yhdistä käsite selitykseen

Vuoden 2021 valintakokeessa oli monivalintatehtävä, jonka idea oli yhdistää käsite oikeaan väitteeseen tai kuvaukseen. Sama väite saattoi sopia useampaan käsitteeseen. Samoin sama käsite saattoi yhdistyä useampaan kuvaukseen. Toisaalta osa käsitteistä ja väittämistä eivät sopineet ollenkaan yhteen.

Käsitteet oli numeroitu 1–11 ja väitteet/kuvaukset kirjaimilla a–k. Pisteitä tehtävässä oli jaossa 10 pistettä, joten siitä pystyi päättelemään, että oikeita rasteja on tehtävässä tasan 10 kappaletta.

Ensimmäinen käsite tehtävässä oli subjektiteoria, joka ei yhdistynyt mihinkään väitteeseen. Tämän takia taulukon rivi jäi kokonaan tyhjäksi. Toinen käsite oli luonnonoikeus, joka yhdistyi puolestaan useampaan väitteeseen. Tämän takia riville tuli kolme rastia kunkin oikean väittämän sarakkeeseen.

Väite k ”Oikeuden pätevyys tarvitsee lisäkriteerin.” sopi yhteen useamman käsitteen kanssa, jonka takia pystysarakkeeseen tuli kaksi merkintää rivien ”2. luonnonoikeus” ja ”5. kriittinen oikeuspositivismi” kohdalle.

Jokaisesta oikeasta rastista sai yhden pisteen. Jokaisesta väärään paikkaan laitetusta rastista menetti yhden pisteen. Jos rastin jätti laittamatta, pistettä ei saanut tai menettänyt.

Tällaista tehtävää voidaan pitää huomattavasti perinteistä monivalintatehtävää helpompana. Käytännössä tällaisessa tehtävässä uskaltaa helpommin vastata kaikkiin kohtiin. Tehtävän vaikeus tuli lähinnä siitä, että kyse oli uusi variaatio monivalintatehtävästä, jolloin tehtävän logiikan hahmottamiseen joutui käyttämään hieman tavallista enemmän aikaa.

Oikeustieteellisen alan yhteisvalinta, valintakoe 2021. Tehtävä 4.

Kokeen ohjeet: Käytössä oleva aika ja suoritusjärjestys

Lähtökohtaisesti valintakokeen ensimmäisen ja toisen osan saa tehdä haluamassaan järjestyksessä vapaasti. Vuoden 2020 valintakokeessa ensimmäisessä osassa jokaiseen osioon oli varattu tietty aika. Tehtäviin oli myös vastattava tietyssä järjestyksessä. Osiosta ei pystynyt palaamaan edelliseen osioon.

Vuoden 2020 valintakokeen ensimmäinen osa oli sähköinen koe, joka suoritettiin kotona. Koe liittyi korona-ajan poikkeusjärjestelyihin. Tämän takia vuoden 2020 valintakokeessa näkyy osioon käytettävissä oleva aika minuutteina. Nämä minuuttimäärät koskevat siis vain vuoden 2020 valintakokeen poikkeusjärjestelyjä.

Teoriassa on mahdollista, että tulevaisuudessakin ensimmäisen ja toisen osan suoritusajat eroteltaisiin. Käytännössä tällainen erottelu ei ole järkevää kokeen järjestelyiden kannalta. Vahva lähtökohta on, että koko valintakoeajan suoritusjärjestys on vapaa. Vastauksia voi myös muuttaa kokeen ajan.

Minkälaisia variaatioita monivalintatehtävissä on?

Monivalintatehtävistä on mahdollista laatia monenlaisia variaatioita. Yleensä kyse on väittämien paikkaansa pitävyydestä. Harjoitustehtävissä harjoitellaan erilaisia monivalintojen variaatioita käytännössä.

Tässä kuitenkin esimerkinomainen listaus monivalintatehtävien variaatioista, joita oikeustieteen valintakokeissa on vuosien varrella käytetty.

• Oikeustapausmonivalinta. Tehtävänannossa kuvataan oikeudellinen ongelma. Hakijan on ratkaistava oikeustapaus valintakoekirjallisuuden perusteella ja valittava annetuista vaihtoehdoista sopivin ratkaisu oikeustapaukseen.
• Aineistoon perustuva monivalinta. Kysymykset perustuvat valintakokeessa jaettavaan aineistoon ja mahdollisesti osittain myös valintakoekirjallisuuteen. Hakijan on löydettävä aineistosta oikeat vastaukset monivalintakysymyksiin.
• Käsitteen selitys. Kysymyksessä tai vastausvaihtoehdoissa on annettu käsite, joka pitää yhdistää selitykseen.
• Aukkotäydennys monivalinta/ Miten jatkuu? Säännöstä tai muusta virkkeestä puuttuu sana tai jatko-osa. Hakijan on valittava valintakoekirjallisuuteen perustuva vaihtoehto, joka täydentää virkkeen paikkaansa pitäväksi.
• Mikä ei kuulu/kuuluu joukkoon? Vastausvaihtoehdoissa esitetään joukko käsitteitä tai muita ilmaisuja. Hakijan tehtävä on määrittää, mitkä niistä kuuluvat yhteen ja mitkä eivät. Valintakokeessa esiintyneistä listoista saa tämän tyyppisiä tehtäviä tehtyä helposti.
• Tosi/epätosi väitteitä. Vastausvaihtoehtona on väitteitä, joista hakijan on pääteltävä, pitävätkö ne paikkaansa vai eivät.
• Järjestä vaiheet. Monivalinnoissa voidaan kysyä, mikä on seuraava vaihe jossakin prosessissa tai historiassa.

Mitä monivalinnoissa kysytään?

Monivalinnoissa kysytään yleensä väitteen totuusarvoa tai kahden tai useamman asian yhteyttä. Erilaisia kysymyksiä voi jaotella seuraavasti.

1. Valitse eniten oikein tai väärin oleva vaihtoehto.

Kysymyksessä voidaan kysyä eniten oikeaa tai väärää vaihtoehtoa tavalla tai toisella. Tällöin on punnittava vaihtoehtojen oikeellisuuden lisäksi vaihtoehtojen oikeellisuutta toisten suhteessa.

Idea tällaisissa kysymyksissä on, että pelkästään yhden vastausvaihtoehdon oikeaksi tunnistaminen ei riitä oikeaan vastaukseen. Käytännössä tehtävässä voi olla useita vastausvaihtoehtoja, jotka voidaan mieltää oikeaksi, mutta yksi on selkeämmin oikein.

• Mikä pitää eniten paikkaansa?/ Mikä väitteistä on eniten totta?
• Mikä pitää vähiten paikkaansa?/ Mikä väitteistä on vähiten totta?/ Valitse todennäköisesti ongelmallisin kohta.
• Mikä ei ole olennaista?
• Mikä on olennaista?

2. Valitse mikä/mitkä väitteet pitävät tai eivät pidä paikkaansa.

Tällainen kysymys on selkeämpi. Vaihtoehdot ovat joko oikein tai väärin. Tällöin riittää, että tunnistaa väitteen oikeaksi tai vääräksi, jotta sen voi sulkea kokonaan pois. Vaikeaksi tällainen kysymys muodostuu silloin, kun edellytetään useamman oikean tai väärän väittämän tunnistamista.

• Mikä väitteistä ei pidä paikkaansa?/ Mikä ei ole sallittu? / Mikä ei ole oikein?
• Mikä väitteistä pitää paikkaansa?/ Mikä on sallittu?/ Mikä on oikein?

3. Valitse mikä/mitkä kuuluvat tai eivät kuulu joukkoon.

Tällainen kysymys mittaa tyypillisesti yläkäsitteen ja alakäsitteen hallintaa. Käytännössä on usein tunnistettava ikään kuin samassa tasossa olevat käsitteet.

• Mikä seuraavista Y kuuluu joukkoon X?
• Mikä seuraavista Y ei kuulu joukkoon X? Mikä seuraavista Y ei lueta joukkoon X? Mikä seuraavista ei ole X? Mikä seuraavista ei kelpaa X:ksi?
• Mitkä vaihtoehdot kuvaavat Y:tä X:ssä?
• Mitkä vaihtoehdot eivät kuvaavaa Y:tä X:ssä?

4. Laita asiat järjestykseen (tärkeys, aika, suuruus, ensimmäinen vaihe jne.)

Tällaisessa kysymyksessä asiat tulee laittaa järjestykseen jonkin kriteerin perusteella. Kysymyksellä voidaan mitata esimerkiksi aikajanan hahmottamista.

• Mikä on järjestyksessä viimeinen?
• Mikä on järjestyksessä ensimmäinen?
• Mikä on tärkein?

5. Oikeustapaukset

Oikeustapauksiin liittyvät kysymykset edellyttävät käytännössä oikeudellisen ongelman ratkaisua. Jotta oikeaan vastaukseen voi päätyä tulee tietää, mitä sääntöjä soveltamalla päädytään oikeaan vastaukseen. Tyypillisen oikeustapauksen tapaan osa tiedoista ei ole välttämättä relevantteja.

• Mistä on kysymys? Minkä X:n arvioinnista on kysymys?
• Mitä seuraa X:stä?
• Kuinka paljon?
• Milloin?

6. Käsitteen selitys

Kysymys voi koskea käsitteen määrittelyä niin, että tehtävässä on annettu käsite, joka pitää yhdistää määritelmään. Vaihtoehtoisesti voidaan antaa määritelmä, joka on yhdistettävä oikeaan käsitteeseen tai oikeisiin käsitteisiin.

• X [käsite] tarkoittaa
• [käsitteen selitys]. Mikä on oikea vastaus?
• Yhdistä käsite ja selitys.

Miten monivalintoihin kuuluu vastata?

Monivalintoihin vastaamisessa pätee periaate ”Älä vastaa, ellet ole riittävän varma”. Riittävää varmuutta käydään läpi tarkemmin Oikistreenin vastaustekniikka kurssilla.

Seuraavaksi käydään läpi muutama yleinen tapa, jolla tehtävänlaatija yrittää sumuttaa.

Kaksinkertaisen kieltosanan käyttäminen

Tehtävänannossa ja vastausvaihtoehdoissa saatetaan kummassakin käyttää negaatiota. Tällöin on oltava erityisen tarkkana.

Vaihtoehdot a, b ja d pitävät paikkaansa. Sekä kysymyksessä että vaihtoehto c:ssä on käytetty kieltosanaa ei. Jos toisesta näistä puuttuisi kieltosana, vastaus kääntyisi päinvastaiseksi. Maan tapa on siis voimassa oleva oikeuslähde Suomessa, vaikkakin sen merkitys on vähäinen.

Koetilanteessa näin yksinkertainen asia voi muodostua kompastuskiveksi, jos siihen ei osaa kiinnittää huomiota. Yleensä virheitä syntyy tällaisten kysymysten kanssa, kun huomiokyky herpaantuu. Kysymykseen lähtee vastaamaan samalla mallilla kuin aikaisempiin kysymyksiin, joissa ei ollut kieltosanaa.

Väitteen ehdottomuus

Tehtävänannossa tai vastausvaihtoehdoissa saatetaan tehdä väitteestä ehdoton yhdellä tai kahdella pienellä sanalla. Jos väite on ehdoton, tarkoittaa se, että mitään poikkeusta ei sallita. 

Tyypillisiä ehdottoman väitteen tuntomerkkejä ovat sanat “aina”, “ainoastaan”, “vain” ja “ei koskaan”. Tehtävänlaatijat tietävät, että näitä sanoja painotetaan valmennuskursseilla. Sen takia tehtävänlaatijoilla voi olla kiusaus käyttää sanoja myös sellaisessa merkityksessä, että ehdoton väite on todella ehdoton.

Ja/tai problematiikka

Oikeussäännöissä on usein edellytyksiä, joista osan on välttämätöntä täyttyä ja osa ovat vaihtoehtoisia keskenään. Vanhanaikainen ja yhä toimiva kikka on vaihtaa vastausvaihtoehdossa sanojen ”ja” sekä ”tai” paikkaa. Tällöin merkityssisältö muuttuu, vaikka väittämä tuntuu tutulta.

Muistilista monivalintoihin vastaamiseen

• Lue tehtävänanto ja kysymys huolellisesti. Kyseessä on luetun ymmärtämisen testi.
• Kiinnitä huomiota pieniin sanoihin, jotka muuttavat koko kysymyksen merkitystä.
• Varmista, paljon tehtävän väärästä vastauksesta jaetaan miinuspisteitä vai jaetaanko ollenkaan.
• Onko tehtävään yksi vai useampi oikea vastaus? Yleensä tämä kerrotaan tehtävässä.
• Älä liikaa epäile itseäsi. Joskus monivalinnat ovat tarkoituksella helppoja. Uskalla vastata silloin kun tiedät.
• Älä lähtökohtaisesti arvaa.
• Varaudu kompiin, mutta tiedosta, että kaikki kysymykset eivät ole kompia.
• Kiinnitä huomiota kieltosanojen käyttöön kysymyksessä ja vastausvaihtoehdoissa.